5. Flux

William Dennisuk

Flux 2013 - 15

"Flux"illa on tarkoituksellisesti hajanainen rakenne ja sijainti, mikä mahdollistaa sen sekoittumisen ympäristöönsä. Teos on vuoroin selkeä ja kiinteä ja vuoroin epäselvä muoto, joka hajoaa varjojen ja heijastusten utuisuuteen. Veistoksen muodon avoimuus luo jännitteen teoksen ja sen ympäristön välille, jolloin ympäristö ei ole enää vain näyttämö teokselle, vaan teos ja ympäristö ovat toisistaan riippuvaisia. Vastaava keskinäinen riippuvuussuhde voidaan löytää myös ihmisen ja luonnon keskinäisestä suhteesta.

“Flux” has an intentionally diffused configuration and locus. The permeable structure allows it to intermingle with its surroundings, at times alternating between a distinctly solid presence and a more elusive form that can dissolve into a haze of reflections and shadows. The openness of the sculptural form creates a tension between the artwork and its surrounding environment, suggesting that nature is not merely a stage for the artwork; rather the artwork and nature are interdependent. This sense of interdependence and mutual illumination refers to our own complex relationship with nature and is the primary allusion of “Flux.”